vpk:n vanha vaakuna1879 Knut Fredrik Idestam perusti "Nokian tehtaitten sammutuskomppanian" harmistuttuaan jatkuvista tulipaloista puisissa tehdasrakennuksissa. Sammutuskomppanian jäseniä olivat kaikki tehtaan palveluksessa olevat miehet. Sammutuskalustona oli kolme käsinpainettavaa vesiruiskua.

Vapaapalokunta-aatteen vahvistuessa Nokiallakin alettiin 1880-luvulla kerätä varoja sammutuskomppanian laajentamiseksi vapaapalokunnaksi. Tehtaalla olleen kaluston lisäksi piti saada ruisku ja muuta kalustoa kotien palotorjuntaa varten. Kesäisillä arpajaisilla saatiinkin ruisku hankituksi, Se sijoitettiin Koskenmäkeen, jonne tehtaalaisasutus oli levinnyt.

vpk:n lipun keskuskuvioHelmikuun manifestin kiristäessä ilmapiiriä virisi innostus erilaisten yhdistysten perustamiseen. Epäpoliittisiksi katsottujen yhdistysten, kuten vapaapalokuntien ja urheiluseurojen suojiin saatettiin kokoontua keskustelemaan myös poliittisista kysymyksistä. Pirkkalan Kunnan Vapaaehtoiselle Palosammutuskunnalle (PVPK) vahvistettiin säännöt 1901. Oma rakennus kohosi jo seuraavana vuonna. Varainkeruu toimintaa varten kesäjuhlia, iltamia ja arpajaisia järjestämällä oli vilkasta. VPK:n vapaa-ajantoiminta oli Nokialla muutenkin monipuolista, yhteiskunnallinen asema ei rajoittanut toimintaan osallistumista.

Palokunta merkitsi osakkeita seurahuoneosakeyhtiöstä, ja sai uudelle Seurahuoneelle tilat virran pohjoispuolelle sijoitetulle kalustolleen, jolloin oma talo siellä myytiin. Palohälytykset tehtiin Nokian Telefooniyhdistyksen katolle sijoitetulla kellolla. Palon sytyttyä tehtailla soitettiin paperitehtaan pilliä. Vuonna 1933 VPK rakensi itselleen oman talon Koskenmäkeen Nokia-yhtiöltä saadulle tontille. Samana vuonna palopäälliköksi tuli VPK:n pitkäaikaisin johtaja, paperimestari Otto Ampuja.

SOK:n Nokian myllyn palo 1947VPK lähdössä harjoituksiin 1942

1923 Suomen Gummitehdas Oy perusti vapaaehtoisen tehtaanpalokunnan. Insinööri Olli E. Kyykoski toimi sen ensimmäisenä päällikkönä. Palokunnan vahvuus toiminnan alkaessa oli 20-26 miestä. Palokunnan toimintaa pyrittiin vahvistamaan korvaamalla palokalustoa vetäneet hevoset autoilla. Kun palokunta muutettiin vakituiseksi tehtaanpalokunnaksi vuonna 1939, se sai käyttöönsä kaksi autoa ja oman paloaseman tehdasalueelle.

Myös Nokia-yhtiön oma palokunta oli koko ajan jatkanut toimintaansa tehtaan palokuntana, vaikka PWPK siitä oli "irtaantunutkin." Yhtiön palokunnan miesvahvuus oli 91 vuonna 1934, jolloin se oli miesmäärällisesti suurin alueen kuudesta VPK:sta ja kahdesta tehdaspalokunnasta. Vesitehoiltaan vahvimmat olivat kuitenkin Nokian VPK ja kumitehtaan palokunta.

Siihen saakka, kun Nokia muuttui kauppalaksi (1937) sen palosuojelu oli VPK:n ja tehtaanpalokuntien varassa. Nokian ja Siuron VPK:t toimivat kauppalakauden alusta alkaen sopimuspalokuntina, kunnes Nokian VPK:sta muodostettiin kauppalan palokunta.

Raitisilmaletkut käytössä vuonna 1949Nokian VPK paloa sammuttamassa

2000-luvulla Nokian VPK toimii Pirkanmaan pelastuslaitoksen (aikaisemmin Tampereen aluepelastuslaitos) sopimuspalokuntana ja lähtee hälytyksiin Nokian aluepaloasemalta 10 minuutin lähtöajalla. Hälytyksiä VPK:lla vuodessa on ollut ajoittain jopa 200, mutta viime vuosina määrä on pysynyt noin sadassa hälytyksessä. Kalustona on sammutusauto ja miehistöauto.

Vuonna 2015 pelastuslaitos antoi Nokian VPK:lle ajettavaksi sammutussäilöauton (PI502), jonka lähtöaika on 5 minuuttia ja vahvuus 1+1 henkilöä.

Lähteenä:
- Muistelmateos Nokian vapaaehtoisesta palosammutustoiminnasta, kirjoittanut Vilho Aalto 1957
- Nokian VPK:n omat arkistot (muun muassa kokouspöytäkirjat ja talousarviot)